|
Byrokratia kiehtoo tohtoria
Bangladeshilainen valtiotieteen tohtori Manzoor Alam
kouluttaa suomalaisia virkamiehiä tehokkuuteen. Hän tekee
valtiovarainministeriölle laajaa vertailevaa tutkimusta seitsemän
EU?maan henkilöstöhallinnosta. Hän opettaa useissa Yliopistoissa.
"Rakastan työtäni, ja on hauska olla
aktiivinen, kun on nuori. Olen 39, mutta tunnen itseni
nuoremmaksi", hän sanoo silmät tuikkien ja nauru hereässä.
Alam tuli Suomeen stipendiaattina vuonna 1982. Sitä
ennen hän oli opiskellut kotikaupunkinsa Chittagongin yliopistossa. Hän
on myös tehnyt tutkimustyötä Upsalan, Humboldtin sekä Manchesterin
yliopistoissa. Helsingin yliopistosta hän valmistui tohtoriksi 1990.
"Sain aika positiivisen kuvan Suomesta, koska
olin akateemisissa piireissä", hän toteaa diplomaattisesti.
Valmistuttuaan hän lähti takaisin Bangladeshiin.
"Isä oli toivonut, että minusta tulisi lääkäri,
mutta itse en pitänyt verestä enkä leikkaamisesta ja isä oli
pettynyt. Kun kerroin että olen tohtori kuitenkin, hän nauroi ja oli
onnellinen!"
Mutta huippukoulutettu tohtori ei saanut työtä
kotimaastaan, ei koko Etelä?Aasiasta. Sikäläinen, siirtomaavallan
perinteitä noudattava byrokratia antaa virkoja vain omille
kasvateilleen ? tai niille, joilla on poliittisia tukijoita.
Vuoden päivät Alam istui ja odotti, sitten hän
palasi kosmetologivaimonsa kera Suomeen. Paluu ei ollut vaikea, sillä
valtionhallinnon kehittämiskeskuksessa häntä jo odotti virka.
Elämää tuikkuva
byrokratia
Alam kirjoittaa jo neljättä hallintoaiheista
kirjaansa. Hän on innostunut. Byrokratiako tylsää? Kaukana siitä!
Kun Alam kuvaa ? lähestulkoon näyttelee ? mitä kaikkea on tapahtunut,
ennen kuin esimerkiksi kapakassa yhden oluen tilanneen asiakkaan
toivomus voidaan täyttää, selvenee, että hallintojärjestelmä se
vasta kiehtova juttu onkin.
Harmaat virkamiehet pitävät kulissien takana käsissään
huimaavan pitkiä, elämää tiukkuvia lankoja... joko hyvässä ja
tehokkaassa järjestyksessä, tai sotkevat ne. Mutta aina hallinto ja
hallitukset ovat ihmisiä varten, Alam korostaa. Siksi byrokraattien täytyy
ymmärtää ihmisiä. Tämä pätee niin Euroopan tasolla, jossa
integraatio on perin pohjin mullistamassa hallintokäytäntöjä, kuin
koko globalisoituvassa maailmassa.
Hallintokoneisto toimii hyvin kun virkamiesten
"inhimillisiä resursseja" kehitetään ja heidät saadaan
toimimaan tehokkaasti yhdessä.
Alam naurahtaa: hän, bangladeshilainen, on
erikoistunut EU:n hallintokäytäntöihin, ei Aasian. Toisaalta:
"Hallintosysteemi on universaali. Se on kuin
moottoripyörä liikennesäännöt voivat vaihdella, mutta samoilla välineillä
voidaan pyörittää yhtä hyvin diktatuuria kuin demokratiaakin,
julkista kuin yksityistäkin sektoria."
Suomalaista virkamieskuntaa Alam pitää aika
"pehmeänä". Kaikki tuntevat toisensa. pettäminen ei ole
mahdollista ja virkamiehet ovat kilpailuttamisen myötä entistä
palveluhenkisempiä, toisin kuin hänen omassa maassaan.
Rikas maa joka köyhtyi
Suomessa on noin 200 bangladeshiläistä. Suurin osa
on ahkeria, hyvin menestyneitä kauppiaita. Alam kertoo, että he ovat
nyt keräämässä rahaa Bangladeshin tulvauhrien auttamiseksi. Tänä
syksynä tulvat peittivät taas melkein kaksi kolmasosaa maasta. Kaksi
satoa on menetetty.
Alamin oma perhe ei ole ollut vaarassa. Chittagong on
maan ainoita vähän korkeampia alueita; kaikki muu on matalaa
suistomaata, jota vesi pyyhkii mennen tullen.
Bangladesh ei ole aina ollut köyhä maa, tohtori
huomauttaa. Se oli ennen osa Bengalia, Intian rikkainta maakuntaa,
"kultainen viljakuppi" ja ympäri maailmaa haluttujen
kankaiden valmistaja.
"Ulkomaalaiset hallitsijat rikkoivat perinteisen
maanjaon muun muassa feodaalisella veronkanto? ja
maanomistuspolitiikallaan. He myös pakottivat siirtymään ruokaviljan
viljelystä indigoon. Kun maa köyhtyi, väestömäärä räjähti kuten
aina ahdingossa käy, eikä viljelymaata enää ole tarpeeksi", hän
kertoo.
"Itsenäisyys ei parantanut asioita, koska
hallitseva luokka on f niin korruptoitunut. Läntisten maiden tulisikin
tässä suhteessa painostaa Bangladeshia muutoksiin."
Alam, jossa yhdistyy itämainen kulttuuri ja läntinen
koulutus, on joutunut kohtaamaan monia kysymyksiä. Erityisesti häntä
on hämmästyttänyt, että lännessä uskonto ja sodat kerkeästi
liitetään toisiinsa.
"Mikään pyhä kirja ei kehota tappamaan. Sanaa
fundamentalisti käytetään väärin. Fundamentalisti on ihminen, joka
uskoo uskonnon perusperiaatteisiin, ja ne ovat kaikissa uskonnoissa
samat. Myös Jumala, Allah, God tai Vagoban ovat yksi ja sama.
Konflikteja lietsovat vallanahneet ihmiset, joilla ei ole mitään
uskoa."
KATRI SIMONEN
Helsingin
Sanomat
|
